Niin vierähti taas kuukausi lapsettomuustaivaltamme. Tapahtunut sitten viime kerran jälkeen: emme saaneet siirtoa edelliseen kiertoon, koska lääkäri ei ehtinyt konsultoida meitä edellisen siirron negatiivisen tuloksen jälkeen ennen Rouvan uuden kierron alkua. Niinpä jouduimme pitämään taas yhden täysin turhalta tuntuneen välikierron. Eipä ole ollut vaikea päätös lähteä vaatimaan loppuja siirtoja lääkkeellisinä.
Ja tänään se sitten koitti, hoitojemme elinkaaren kuudennen PASin aika. Ja kuten odottaa saattaa, jatkoimme "Lapsettomuuden ongelmat – kerää koko sarja!"-kokoelmamme kartuttamista. Kaikki näytti jälleen jotenkin lupaavalta ja toiveikkaalta, kunnes Rouva laittoi aamusta viestin: "Kaksi sulatettu, selvinneet siitä, mutta eivät ole jatkaneet jakautumista eli ei kumpikaan siirtokelpoinen." "Voi v###u, voi v###n v###n v##u" – ainoat sanat, jotka päässäni tuolla hetkellä soivat. En ollutkaan muistanut, että tämähän se oli vielä tosiaan kokeilematta. On tämä polkumme ollut kyllä niin uskomattoman kivinen ja kuoppainen, ettei kaikkea koettua pettymystä voi enää edes oikein sanoin kuvailla. Tämäkin paska piti sitten vielä kokea.
Onneksi klinikka oli reagoinut tilanteeseen nopeasti ja ottanut yhden alkion lisää sulamaan – ja tämä tapaus oli ollut sitten "oikein hyvän näköinen", vaikka totuushan on, ettei sen jakautumista ole enää sulattamisen jälkeen voitu todeta. Mutta ainakin se oli selvinnyt sulatuksesta, joten saimme sitten kuitenkin siirron aikaiseksi. Karu totuus numero yksi on kuitenkin se, että siirto saattoi ihan yhtä hyvin olla turha, mikäli sulatettu kolmaskin alkio jatkaa jakautumista yhtä laiskasti kuin kaksi edellisenä päivänä sulatettua tapausta. Klinikka oli kertonut jatkavansa myös noiden kahden muun viljelemistä siltä varalta, että niiden jakautuminen lähtisi vielä käyntiin ja alkiot saataisiin pakastettua uudelleen. Itse en kyllä jaksa pitää edes sormia ristissä tämän varalle.
Karu totuus numero kaksi on puolestaan se, että tämän episodin jälkeen meillä on pakkasessa tasan kaksi alkiota – mikä tarkoittaa meidän statseilla sitä, että siitä saadaan aikaiseksi joko yksi tai nolla PASia meidän molempien sukusoluja käyttäen. Tajusin itse vasta tänään, että yhtä lukuun ottamatta kaikissa muissa PASeissa kahdesta sulatetusta alkiosta vain toinen on selvinnyt. Ehkäpä meillä on siis sittenkin ollut matkassa myös paljon hyvää tuuria, että olemme saaneet noinkin paljon siirtoja aikaiseksi? Kato on silti ollut kova, liian kova. Mahdollisuutemme saada biologinen lapsi alkaa lähetä nollaa. Ja sitten kuitenkin se on jotain, mikä pitäisi saada käsiteltyä muutaman seuraavan kuukauden sisällä prosessin jatkamiseksi. On tämä vaan touhua.
Meidän kolmevuotias icsi-ihmeemme menetti sulatuksessa ensin yhden solun ja mietti hetken ja lähti kuitenkin vielä jakautumaan. Hän on oikeastikin vähän tuollainen hitaamman sorttinen, vaikka ei nyt tietenkään alkio mitään kerro lopputuloksesta. Sen sijaan 6-vuotias lähti välittömästi sulatuksen jälkeen jakautumaan ja tuplasi solumäärän vielä ennen siirtoa. Lääkäri kehui alkiota moneen kertaan. Lopputulos on myös hyvin liukasliikkeinen energiapakkaus.
VastaaPoistaTsemppiä ja onnea matkaan!
Kiitokset kommentista! On se vain jännä, miten erilaisia tarinoita sitä onkaan olemassa tälläkin saralla. Jotenkin välillä jopa vähän epäilyttää alkioiden saamat arvosanat, kun onnistumisia on tuntunut monilla tulevan myös niillä ei-niin-optimaalisilla alkioilla. Ja miten monta hyvän tai jopa erinomaisen näköistä alkiota meilläkin on valunut lopulta niin lohduttomasti ulos...
PoistaSoisin teille mielelläni vihdoin vauvaonne, toivottavasti tämä olisi vihdoin se kerta.
VastaaPoistaOma lapsettomuustaival oli aiknnaan myös erittäin pitkä ja kivinen ja sisälsi kaikki mahdolliset hoidot, tosin sillä erotukselle ettemme koskaan saaneet kuin 1-2 alkiota per hoitokierros vaikka käytimme hevosannoksia hormoneita.
Siirtyessämme yksityiselle klinikalle, kävikin ilmi että omat ferritiinitasot olivat lähellä nollaa, eli kärsin vakavasta raudanpuutteesta vaikka hemoglobiini huiteli lähellä 150:tä. Pikainen rautainfuusio ja jo seuraavasta kierrosta tulin luomusti raskaaksi, vaikka olimme lopettaneet jo yrittämisen.
Muistan kuinka itse inhosin kaikkia kokemusasiantuntijoiden tarinoita, koska ne eivät olleet minun tarinoitani eikä se että "ihme" oli tapahtunut jollekin toiselle, lohduttanut piirun vertaa siinä lapsettomuussuossa. Tämän halusin kuitenkin jakaa, koska klinikkamme kertoi tuolloin, että häkellyttävän monella parilla raskaus oli saatettu vihdoin alulle rautatankkauksen avulla. Ferritiiniä ei yleensä tutkita julkisella puolella, joten mekin roikuimme vuosikaudet löyhässä hirressä ja koimme turhaan useita pettymyksiä. Kannattaa siis tarkistaa Rouvan varastorauta-arvot ihan kaiken varmuuden vuoksi, ellei teiltä niitä ole tsekattu.
Myötätuntoa ja rohkeutta jatkaa kivistä taivalta, toivottavasti lopulta saatte palkintonne!
Heippa! Kiitos kommentista. Rouvalta on mitattu ferritiinit noin vuosi takaperin, jolloin arvo oli hyvä. Juurikin tällä viikolla vaadin sitten (sekä Rouvalta että lääkäriltä) arvon uutta mittausta, ihan vain varmuuden vuoksi. Paljonhan näistä näkee puhuttavan lapsettomuuspiireissä.
PoistaEn viittaa tällä nyt mihinkään tai kehenkään, mutta:
Minua on alkanut vuosien varrella suorastaan ällöttää lapsettomuustarinat, joilla on onnellinen loppu. Vaikutus on jokseenkin negatiivinen, kun lohduttavaksi tarkoitettu tarina mustaa vain mielen: no tietysti nuokin onnistui lopulta, niinhän tarinoiden kuuluu aina loppua. Valitettavasti todellisuus on toinen: niin moni lapsettoman tarina jää vaille sitä häpi endiä!
Hei!
PoistaItsekin olen miettinyt raudan vaikutusta raskautumiseen ja raskaana pysymiseen. Suomessa ferritiinin viitearvot ovat käsittääkseni ihan alakanttiin. Naisella 10-150. Ruotsissa ja Tanskassa jokaiselta odottajalta seulotaan ferritiini ja hemoglobiini heti alkuraskaudessa. Tanskan hoitosuosituksissa on, että alkuraskauden ferritiiniarvo on hyvä, jos se on >70. Aika kaukana tuosta kymmenestä, mikä täällä kuitataan hyvänä arvona. Sairastelu, infektiot myös nostavat ferritiiniä virheellisesti. Eli hyvä arvo saattaa olla todellisuudessa huono, mutta huono arvo on aina huono.
Minulla, eikä lähipiirilläni ole (tietääkseni) kokemusta raudanpuutteesta lapsettomuuteen liittyen. Kuitenkin äidilläni, kahdella siskolla ja äitipuolellani on tässä syksyn/alkutalven aikana todettu matala ferritiini, joten on tullut aika paljon luettua aiheesta. Sitä kautta törmännyt myös tietoihin raudan vaikutuksesta.. kaikkeen.
Toivotan teille onnea seuraavaan yritykseen. Kunpa se olisi se kauan odotettu onnistuminen.