Tätä kirjoittaessani elämme vuoden 2016 kolmea viimeistä tuntia – ja mikä vuosi 2016 onkaan ollut! Eipä sitä joka vuosi itketä yhtä runsaina sekä ilon ja onnen että surun ja järkytyksen kyyneleitä kuin mitä kuluneena vuotena on tullut vuodatettua. Mutta ehkäpä olisi kuitenkin syytä päivittää ensin hieman tilannekuvaa...
Edellisen kirjoitukseni aikaan Rouva odotti tähystys- eli hysteroskopiatoimenpidettä, jossa kohtu tyhjennettäisiin leikkausolosuhteissa lopustakin raskausmateriasta sekä tutkittaisiin tarkemmin. Toimenpide sujui ongelmitta, jos kohta saimme heti sen jälkeen huolestuttavia uutisia: Rouvalla epäiltiin myoomaa, kohdun lihaskyhmyä, joka on hyvänlaatuinen kohdun kasvain. Myooma selittäisi myös tarkistusultrassa näkyneen "epäilyttävän materian", jonka lääkäri halusi tutkittavan. Emme sinänsä säikähtäneet alustavaa diagnoosia (tai oikeammin epäilyä), koska hyvänlaatuisina kasvaimina myoomat eivät ole sinänsä vaarallisia. Toisaalta "myoomat, jotka kasvavat kohtuontelon sisälle, voivat haitata raskaaksi tuloa ja lisätä keskenmenon riskiä." Ja eiköhän niitä prosentteja ole meidän kohdalla tarkistettu jo ihan riittävän monella tasolla alaspäin... Jäimme siis jännittyneinä odottamaan tuloksia. Samoin kävimme marraskuussa verikokeissa kromosomipoikkeavuuksien tutkimista varten. Tämän tuloksia odotamme edelleen.
Saimme tähystyksessa otetun koepalan tutkimustulokset vasta joulun jälkeisinä välipäivinä. Kaikeksi iloksemme kyse oli sitten kuitenkin vain kohtuun jääneesta raskausmateriasta, joten myooma-epäily osoittautui aiheettomaksi. Tästä kaikesta oli varsin helppo löytää vahvat yhteneväisyydet vuoden alussa kokemaamme ensimmäiseen keskenmenoomme, joka myös oli keskeytynyt keskenmeno, jonka kaavinta jouduttiin myös tekemään kahteen kertaan, ja jonka yhteydessä tehty moola-epäily osoittautui myös lopulta aiheettomaksi. Kaikki nämä kauheudet, pelkoineen ja pettymyksineen, kahdesti yhden vuoden aikana. Hieman on vaikeaa on hakea syitä vuoden vaihtumisen suremiseksi.
Nyt olemme sitten taas vaihteeksi odottelumoodissa. Muutaman tunnin kuluttua 2016 näkee viimeisen hetkensä ja kaikesta sydämestäni sykkivän toivomukseni mukaan vuosi 2017 on meille lapsettomuuspiinan osalta edeltäjäänsä suotuisampi. Vuoden vaihduttua odottelemme yhden Rouvan kierron verran ennen toisen IVF:n käynnistymistä. Näillä näkymin se tehtäisiin Rouvan luonnolliseen kiertoon vielä edellistä IVF:ääkin pienemmillä hormonimäärillä. Tavoitteena olisi siis saada aikaiseksi vähemmän parempilaatuisia munasoluja, vaikka eihän ne edellisen satsin solutkaan sinänsä huonolaatuisia olleet.
Sitten hetkeksi muihin aiheisiin. Vuosi 2016 tulee jäämään mieleeni myös rohkean askeleen vuotena: pitkähkön miettimisen jälkeen uskalsin vaihtaa työpaikkaa ja siirtyä uuteen firmaan, uusiin tehtäviin, uusien ihmisten keskelle tekemään asioita itselleni tuntemattomalla teknologialla. Askeleen sijaan olisi siis varmaan parempi puhui loikasta – ja aika useinhan työpaikan vaihtaminen on myös omanlaisensa tuottavuusloikka. Toisen, hieman vanhemman sanonnan mukaan alku on aina hankala. Tässä kohta joudun laventamaan sanontaa tuon alun osalta koko vuoden mittaiseksi. Uusi työni antoi kyllä kaipaamiani uusia haasteita, välillä vähän liiaksikin. Niin kauan kuin olen työelämässä ollut, olen pitänyt työtä todellisena kaksiteräisenä miekkana: työ on ollut ja tulee todennäköisesti myös aina olemaan minulle runsaudensarvi sekä antajana että ottajana. Toivonpa todella, että vuonna 2017 tämäkin vaaka alkaisi kallistua nykyistä enemmän sinne antajan roolin suuntaan. Ja paljonhan tämä on myös itsestäni kiinni.
Lupauksia asian suhteen en kuitenkaan uskalla tai edes halua antaa. Eihän elämäkään lupaa minulle menestystä siinä yhdessä suuressa toiveessani, joka on elänyt kirkkaimpana kaikista nyt jo 4,5 vuoden ajan.