"Tätä kirjoittaessani elämme sitten jo hyvin lähelle niitä aikoja, että
olisi aika tehdä omatoiminen raskaustesti. Jätettäköön tämä jännitys nyt
sitten kuitenkin ensi viikkoon..." No eipä taida tarvita enää paljoakaan jännitellä. Rouva oli tehnyt testin hieman etuajassa jo tänään aamulla ja negatiivistahan se oli näyttänyt – Rouvan sanojen mukaan aikalailla hänen viikon aikaisten tuntemustensa mukaisesti.
Sain tiedon testin tuloksesta aika tarkalleen kellonympärys sitten, enkä oikein vieläkään tiedä mitä tästä nyt oikein pitäisi ajatella tai mitä tuntemuksia tieto minussa herättää. Olenko liian turta, jos sanon, ettei mitään? Olenko silloin luopunut aikaisemmin perään kuuluttamastani toivon ylläpitämisen periaatteesta? Vai olenko vain realisti, joka osaa vihdoin kaikkien eteemme tulleiden vastoinkäymisten jälkeen vihdoin oikeasti varautua myös huonoihin uutisiin? En tiedä. En todellakaan tiedä.
Niin kuin yllä mainitsinkin, testi oli toki hieman ennenaikainen. Virallinen verikoe on määrä ottaa vasta ylihuomenna torstaina. Pidän tulosta silti tässä vaiheessa 95 % todennäköisyydellä selviönä. Tähän antaa tietysti oman vaikutuksensa kaikki Rouvan kertoma, mikä eittämättä värittyy myös hänen omilla fiiliksillään. Jonkinlaisena ihmeenä tilanteen kääntymistä positiiviseksi testiksi ja alkavaksi raskaudeksi kyllä kuitenkin pitäisin.
Rouva kysyi minulta tänään, tulisiko hänen minun mielestäni jatkaa lugejen käyttöä. Vaikea kysymys, etenkin kaiken edellä kirjoittamani jälkeen. Ymmärrän hyvin, miksi hän haluaisi lugeista jo luopua – varmasti useammastakin syystä. Samaan aikaan kysyn silti itseltäni ja varmaan vähän sivulauseessa tai vähintäänkn ajatuksissani (ja nyt tässä tekstissä) Rouvaltakin: uskallammeko? Entä jos sitten kuitenkin..?
Vaihdoimme Rouvan kanssa aamulla muutaman viestin hänen ilmoitettuaan testin tuloksesta. Hullua sinänsä, mutta yksi välittömästi päähäni pälkähtäneistä ajatuksistani oli: "saapahan viettää kunnon kesäloman, josta voi aidosti nauttia ja jonka aikana voi rentoutua." Pidän tätä vähintäänkin mielenkiintoisena, jos kohta inhimillisenä ja varsin luonnollisena reaktiona. Nyt voimme huoletta suunnitella ja järjestää kesälomamme ajaksi menoa ja toimintaa mielemme mukaan ilman lapsettomuuteen liittyviä huolia ja murheita.
Niin, loma. Vaikuttaisi siltä, että saamme jälleen pitää pitkän loman tästä kaikesta. Katellaan niitä lapsihommia sitten syssymmällä... The story of my life. Literally.
Ihan kuin kertoisit minun elämästä tässä blogissa. Hullua miten paljon yhtäläisyyksiä..
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Lämmittää mieltä kuulla, jos siellä jossain on joku kohtalotoveri eksynyt lukemaan tekstejäni. Olisihan se kieltämättä mukavaa itsellekin lukea jonkun vastaavaa kokeneen ajatuksia.
PoistaMitä teille kuuluu?
VastaaPoistaMinä myös mietin mitä teille kuuluu nyt kun kesä on takanapäin. Toivottavasti jatkat kirjoittelua. Toivoisin teille onnistunutta raskautta ja kamalan ihanaa vauva-arkea <3
VastaaPoistaKiitos kommenteista ja herättelystä Sinna ja Enni! Kyllä täällä on vielä tarkoitus - ja "oikeat puitteetkin" jatkaa tätä blogia. Harmillisen harvoin sitä vain saa itsensä näytön taakse naputtelemaan kuulumisia. Kesäloma on nyt jo takanapäin ja syksyn myötä olemme palanneet arkisiin askareisiimme. Yritän kirjoitella tarkemmat kuulumiset ihan uudeksi tekstiksi...
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista