Tyhmä, naiivi ja ajattelematon

Nimimerkki Mira - Vuosi elämästäni kommentoi osuvasti edellistä blogikirjoitustani Mutta suurin niistä on kateus: "Ja mielestäni se on kyllä hyvin naiivia ajattelua, että lapsia tehdään ihan noin vain. Kaikille se ei ole itsestäänselvyys, että lapsi tulee juuri silloin, kun itse haluaa. Eläämä, kun ei kulje aina käsikirjoituksen mukaisesti." Touche.

Näin jälkiviisaana voinkin tunnustaa niin itselle kuin muillekin, että vielä pari vuotta sitten ennen lapsihaaveita (tai pikemminkin niiden toteen panoa) elin vielä jonkinlaisessa mielikuvitusmaailmassa lapsenhankinnan suhteen: raskauteen vaaditaan sukukypsät mies ja nainen sekä yhdyntä ilman ehkäisyä. Helppoa ja yksinkertaista, sano! Hämmentävintä tässä on se, että lähipiiriimme kuuluu parikin tapausta, joiden tiedämme joko kohdanneen tai kokevan edelleen lapsettomuutta. Kohdattuamme sen itse omakohtaisesti, olen yrittänyt pohtia, kuinka ihmeessä hieman alle kolmekymmentävuotias korkeasti koulutettu ja ainakin itse itseään sivistyneenä pitävä mies voikaan olla noin kertakaikkisen väärässä.

Kaadan syyt tästä nyt järjettömältä tuntuvasta ajatusmallista kahden kasvattajani niskaan:

1. Koulun perusopetus. 7. luokalla alkaneella terveystiedon oppitunneilla käsiteltiin yhtenä merkittävänä aihealueena myös seksuaalisuuteen liittyviä asioita sekä tietenkin seksiä. Vaikka tunneilta tarttuikin varmasti hyödyllisiä asioita pienen minän päähän, korostettiin ehkäisyn merkitystä ja raskausriskiä siinä määrin, että takaraivooni jäi asiasta ilmeisen vääristynyt kuva.
2. Kotikasvatus ja kotona saatu seksuaalivalistus - tai sen puute. Karkeasti ilmaistuna kotona saamani seksuaalivalistus voidaan tiivistää yhteen lauseeseen, jonka äitini huikkasi seisoessani jo ulko-ovella tehdessäni lähtöä tuolloin eri paikkakunnalla asuvan Rouvan luokse: "Piä housut jalassa ja jumala mielessä!" Koulussa (silloin vielä kunnioitetulla) opettajan auktoriteetilla kerrotut totuudet saivat melkoista lisäpontta vanhempieni muutamaan kertaan jääneellä varoittelulla "tyttöjen kanssa pelehtimisestä". Ei-toivotun raskauden kanssa ei olisi lukioikäisenä leikkimistä.

Toisaalta en katso olevani ainoa syyllinen aikaisempien naiivien ja toiseen kertaan harkitsemattomien ajatusteni kanssa. Syytän nimittäin isoa joukkoa ihmisiä ympärilläni todella ajattelemattomista kysymyksistä ja kommenteista lapsiin ja niiden tekemiseen liittyen (ja kyllä, tehdä-verbi on tässä ihan tarkoituksella). Näihin henkilöihin voidaan lukea niin sukulaisia, ystäviä kuin työkavereitakin, jotka ovat naiiviuttaan ja ajattelemattomuuttaan kyselleet tai vihjailleet lapsien tekemisestä. Aikaisemmin viittaamani Milloinkas-kysymykset sekä kommentit (melko suorilla lainauksilla): "Kyllähän nämä kullannuput ovat niin ihania, ruvetkaa vaan tekin tekemään..." sekä "Sitten kun teillä on lapsia, niin..." satuttavat päivä päivältä enemmän lapsettomuutemme jatkuessa. Kiinnitin asiaan ensimmäisen kerran huomiota omissa häissämme, minkä jälkeen nuo kysymykset ja kommentit ovat särähtäneet yhä pahemmin korvaani.

Vaikka toisaalta ymmärrän, etteivät läheisiini lukeutuvat sammakoiden oksentajat tarkoita sanomisillaan varmastikaan pahaa ja samalla heidän odotuksensa on omalla tavallaan elämäntilanteemme vuoksi oikeutettu, on vastaavien puheiden laskettelu silti kaikkea muuta kuin oikeutettua. Tai niin minä sen ainakin koen. Tällä hetkellä olen itse asiassa juuri niin kurkkuani myöten täynnä vihjailuja tai jopa suoria viittauksia lapsen tekemiseen, etten ole enää varma mitä seuraavassa vastaavassa tilanteessa teen tai sanon. Jaksan silti edelleen hämmästyä siitä, kuinka aikuiset sivistyneet ihmiset voivat laukoa jotakin niin ajattelematonta henkilölle, jonka tilanteesta he eivät loppujen lopuksi tiedä yhtään mitään. Ja ehkä juuri tässä on tämän kirjoituksen ydin.

Tietämättömyys, asioiden toiseen kertaan miettimättä jättäminen, kritiikittömyys, naiivius. Tekemällä, sanomalla tai vain ajattelemalla jotakin tavalla, jota ei ole koskaan kyseenalaistanut, voi satuttaa ihmistä enemmän kuin voisi koskaan kuvitella. Ja tuo ihminen voi olla joko joku toinen tai itse.